Huippukasvattajat?

Pekka Hannulan ja Marjo Nygårdin kirja Kansainvälinen kasvattajakirja on esitelty seuraavasti "22 eri koirarodun huippukasvattajaa seitsemästä eri maasta kertoo ajatuksiaan ja kokemuksiaan kasvattajina. Kirja auttaa sekä kokeneita että kokemattomia kasvattajia omassa kasvatustyössään."

Mielenkiinnosta koirankasvatukseen luin kirjan ja valitettavasti jouduin pettymään.

Suurin osa kirjassa mainituista kasvattajista oli tehnyt pentuja isä ja tytär- yhdistelmästä ainakin kerran. Usein kun kunkin kasvattajaosion aluksi kasvattaja esitteli oman rotunsa hän keskittyi paljon kuvailemaan koiran ulkonäöllisiä piirteitä, tuntuu että henkisiä ja käyttöomiaisuuksia ei arvostettu tarpeeksi.

Vaikutti siltä että kasvattajat eivät ymmärtäneet rotunsa huonoa terveystilannetta, esim. englanninbulldogeilla.

En ole varma tarjosiko yksikään kirjan kasvattajista metsästysmahdollisuutta metsästysrodulleen. Esimerkiksi mainittakoon yhdysvaltalainen norjanharmaahirvikoirakasvattaja, jonka mukaan siellä hirvenmetsästys oli kiellettyä. Weimarinseisojatkaan eivät kirjan kasvattajilla päässeet metsälle. Englantilaisen suomenpystykorvakasvattajan mukaan Englannissa ei harrastettu suomenpystykorvien tyylistä metsästystä. Ja niin edelleen. Miksi ottaa koira jos sille ei tarjota sitä käyttöä mihin se on jalostettu? Ja miksi kasvattaa näitä koiria vielä lisää sitten? Miksi ei ottaa ja kasvattaa koiraa suoraan sopivaan käyttötarkoitukseen?

Lyhyesti sanottuna sain vaikutelman että pääasia kasvattajilla olivat meriitit. Niitä oli lueteltu pitkät pätkät ja niitä pyrittiin saavuttamaan lisää. Koirien käyttöön ja harrastukseen ei oikein uhrattu aikaa eikä pääsijalla ollut terveyskään. Käsitykseni mukaan pyrittiin jalostamaan rotumääritelmän mukaan kauniita koiria ja menestymään näillä ja siinä samalla pitämään terveys kuosissa. Tietenkin mukana oli myös kiinnostus koiriin.

Hyvä asia oli että useampikin kasvattaja piti siitä että heidän koiransa olivat hyviä perhekoiria ja että he olivat iloisia siitä että olivat saaneet hyvää palautetta koiristaan näiden omistajilta. Hyvää luonnetta arvostettiin.

Minusta tuo on kaikkea muuta kun huippu koirankasvatusta.

Fiksu kananen

Katsoin areenasta dokumenttia kanoista, jossa perehdytään niiden käyttäytymiseen ja älykkyyteen.

Oli mielenkiintoista saada tietää, että kanaemot viestivät poikasilleen silloin kun ne ovat vielä munia emon sisällä.

Ja että kukot houkuttelevat kanoja luokseen näyttämällä niille mistä kohtaa maasta löytää namupalan. Eivätkä kukot syö niitä.

Kävi myös ilmi, että kanoilla eleviestintä on jälleen kerran samantyylistä mitä ihmisilllä, hevosilla, koirilla ja kissoilla - nimittäin tuijotus on uhkaavaa ja päänkääntämisellä voit viestiä ystävällisyyttä. 

Oli myös yllättävää saada tietää että kana voi pihalta napata sammakon tai hiiren. Olisi luullut että ne voivat noukkia hyönteisiä, mutta ei sentään tuon kokoista riistaa.

Varoitusäänet kanoilla on ilmasta tulevalle vaaralle ja maalla liikkuvalle vaaralle erikseen.

Ja niiden näkö on erinomainen! Kuten nyt lintumaailmassa yleensäkin. 
Silmät toimivat itsenäisesti. Toinen silmä voi keskittyä syömiseen ja toinen ympäristön tarkkailuun. Ja liikkeet kanat näkevät erinomaisesti, kaksi kertaa ihmistä nopeammin.

Kanaparvessa on myös hyvin tärkeä rooli kukolla ja kanoilla, niin että kukko huolehtii kanojen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ja on samalla parven johtaja. Kanat ovat mielellään kukon suojeluksessa. Kukko sitten parittelee kaikkien kanojensa kanssa.

Kanat ansaitsevat hyvän elämän alle 20 linnun parvessa, kukkojen johtamana, ulkona reilun kokoisessa tilassa, mahdollisuudet avoinna niiden luontaisen käyttäytymisen toteuttamiseen. Häkissä eikä suurlattiakanalassa tuo ei ole mahdollista.

Linkki ohjelmaan:
http://areena.yle.fi/tv/1123211